Halontuojat

Istun kotonani keittiön pöydän äärellä ja teetä siemaillen katselen ikkunasta kuinka aurinko
paistaa pilvettömältä taivaalta kirkastaen vielä lumista maisemaa niin, että joutuu oikein
siristämään silmiään. On pääsiäismaanantai ja keittiön pöydälle onkin kasaantunut keko mitä
kummallisempia muovihahmoja suklaamunien kätköistä. Näky on yhtäaikaa jotenkin
huvittava ja surullinen. Mitä kaikkea muuta tuollakin energialla olisi voinut kenties saada
aikaan?
Neljän päivän pääsiäisvapaat on hujahtaneet melko arkisesti lapsiperheen rytmeissä ja
flunssakierrettä pyörittäessä. Henki alkaa kulkea sen verran, että saimme päivitettyä Hannun
kanssa tapahtuman nettisivuja ja laitettua facemarkkinointia liikkeelle. Tänä vuonna hoitajat
ovat löytäneet tapahtumamme hyvin ja tuntuukin, että tämän kevään teemaksi muodostui
halontuojat. Halontuojia ovat kaikki, jotka kulkevat halon ajatus mukanaan ja joilla on vilpitön
visio oman halonsa parantavasta ja hyvää tekevästä vaikutuksesta muille. Sillä, missä
muodossa kunkin halo esiintyy, ei ole merkitystä, halo voi tulla hoitona, hoitavana tuotteena,
kauniina koriste-esineenä, kupillisena höyryävää kahvia tai hymynä, jonka nähtyään on
aavistuksen toiveikkaampi olo. Itselle hauskinta henkisissä tapahtumissa onkin se, ettei
koskaan tiedä, että missä muodossa halon kohtaa. Etukäteen saattaa tulla odotuksia ja
toiveitakin, mutta halo on kyllä melkonen veitikka, sillä se ohittaa egosta nousevat haihattelut
ja liian ilmeiset odotukset. Joskus sitä on jo kotimatkalla hieman pettyneenä, että en nyt
sitten haloa kohdannutkaan ja silloin se jysähtää, oivallus! Toivonkin, että kun
tapahtumassamme hoitajat ja hoidettavat, asiakkaat ja myyjät, järjestäjät ja osallistujat
kohtaavat toisiaan, kohtaa halontuoja toisen, jolloin molemmilla on mahdollisuus osua
halonsäteeseen riippumatta siitä kumpi istuu hoitajan, myyjän tai asiakkaan pallilla.
Teestä on jäljellä enää hituset kupin pohjalla. Yllätysmunahahmot katsovat minua
syyttävästi: “ Etkö nähnyt sitä haloa, jonka mukanamme toimme?” Katson pihalle aurinkoon
ja hymyilen, osui ja upposi, halo.

Sielun polulla – jo kolmatta kertaa

Nyt se on pidetty ja mustaa valkoiselle laitettu. Tapahtumapalaverissa päätimme, että Halolla päähän kolmonen järjestetään la 20.5.2023. Vaikka edelleenkin tapahtuman järjestäminen on kutkuttavaa ja hauskaa, niin enää mukana ei kulje se iso epämääräisyyden ja pelon tunne siitä, että miten kaikki hoituu ja onko kaikki nyt varmasti muistettu hoitaa. Kyllähän niitä välipaniikkeja aina matkan varrella saattaa tulla, mutta tuntuipa todella hyvälle tänään istua kolmikkomme kanssa ja käydä tapahtuman pääpiirteet läpi. Asiat tulivat muistista ja jokainen löysi oman tonttinsa. Jotain vanhaa ja tuttua ja jotain uutta ja itsellekin erilaista. Ja vaikka tapahtuman järkkääminen aina ottaa oman aikansa, niin jostain haloisasta syystä ei tämän tapahtuman tekeminen ole kertaakaan tuntunut siltä, että se olisi jostain muusta pois. Oikein taas odotan, että saan ottaa kontaktia luennoitsijoihin ja laitella markkinointiviestejä menemään. Tätä se varmaankin on, kun tekee jotain, joka on sitä omaa sielun suunnitelmaa ja polkua. Silloin kaikki loksahtelee kohdilleen omalla painollaan, eikä isotkaan asiat stressaa liikaa. Eli rakkaat tapahtumakävijämme, vanhat ja uudet, laittakaahan kalenteriin merkintä 20.5 ja vinkatkaa kaverillekin. Paikkatiedot, luennoitsijat yms. yksityiskohdat varmistuvat pala kerrallaan ja näitä palasia voit käydä kurkkailemassa nettisivuiltamme, joita päivitetään sitä mukaa, kun asiat vahvistuvat. Haloa ja lämpöä pimeimpään vuodenaikaamme. Nyt on lupa ladata 🙂

-Heidi